Sotaansyyllisyystuomioiden kansallinen "purkaminen" merkitsisi sanoutumista irti YK:sta oikeuslähteenä
Eduskunnassa on esitetty lakialoite Suomen sotaansyyllisyystuomioiden "peruuttamiseksi".
Perusteluna on, että syytteet liittolaisuudesta natsi-Saksan kanssa olisivat olleet perättömiä, että tuomioiden perustana olisi ollut "perustuslain vastainen takautuva rikoslaki", että tuomiot olisi annettu nimenomaan Neuvostoliiton laittoman painostuksen alaisina ja että "tuomittuja ei ole mielletty rikollisiksi". NL itse oli tuomittu Kansainliitossa Talvisodasta ja erotettu sen jäsenyydestä, mutta YK:ssa se kuitenkin hyväksyttiin perustajajäseneksi.
Tuomiot perustuvat kuitenkin samalle Kansainliiton velvoittavalle kansainväliselle lakiperustalle kuin Nürnbergin ja Tokion ja myös jotkin muut kansalliset tuomiot. Tuomiot olivat myös osa YK:n vahvistamaa Pariisin rauhansopimusta ja samalla edellytys Suomen hyväksymiselle YK:n jäsenmaaksi. Ne "ovat voimassa" koko YK:ssa eikä niitä voi kansallisesti lakkauttaa, vaan niiden purkamiseen tarvittaisiin kansainvälisen sotarikosoikeuden päätös. Sellainen taas tutkisi puhtaalta pöydältä syytettyjen kaiken Hitler-yhteistyön, eikä olisi sidottu Suomen tuomioiden kirjaimeen.
Mitä tulee mahdolliseen painostukseen tekemään tällainen päätös,niin YK:lla on oikeus painostaa tuomitsemaan sen sotaan syylliseksi tai sotarikolliseksi perustellusti katsomansa toiminta tai henkilö. Siitähän tässä on ollut kova vääntö pressanvaaleissakin moneen suuntaan, ja ehdokkaat Niinistö ja Essayah olivat valmiita sallimaan sotilaallisen asioihin puuttumisen, kunhan se puuttuja vain on riittävän vahva ja heidän mielestään "oikean värinen", ilman YK:n mandaattiakin, eli siihen mistä nyt NL:a syytetään tuomioiden "laittomuusperusteena".
Korkein oikeus on kerran todennut, että sillä ei ole purkuvaltaa näihin tuomioihin. Kyseessä onkin ollut yhden tai useamman ehdokkaan presidentinvaalikampanjaan liittyvä manööveri. Toivoa vain sopii, ettei kenenkään sellaisen, joka tulee valituksi, sillä revanshistista pullistelua kansainvälistä oikeutta vastaan on esiintynyt muutakin.
http://karjala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96211-mit%C3%A4-presidenttitentt...
Reijo Tossavainen " Reilu kuukausi sitten tein eduskunnassa lakialoitteen, joka toteutuessaan mahdollistaa sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisen.
Sodan jälkeen Neuvostoliiton voimakkaan painostuksen jälkeen Suomi laati taannehtivasti vaikuttaneen lain, jonka perusteella maamme sodanaikaisesta valtiojohdostamme sotasyyllisinä tuomittiin Risto Ryti, J.W. Ragnell, Väinö Tanner, T.M. Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka. "
TK: Sotaan syyllisinä. Sitä vaativat kaikki keskeiset Liittoutuneet.
" Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyllisiksi tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat maamme hyväksi. Tuomitut eivät ole suomalaisten silmissä koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa, eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta. "
Ei vaikuta mitään kansainvälisessä oikeudessa.
Suomi oli natsi-Saksan toiseksi tärkein liittolainen Japanin jälkeen, ja nämä herrat olivat siis Liittoutuneiden kolmanneksi vaarallisimpia vihollisia.
Se, että he yrittivät härskisti kusettaa juuri "Länttä", raivostuttaa näitä aivan erityisesti.
" Kuitenkin kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia on aiheellista viimeistään nyt tekemäni lakiehdotuksen avulla purkaa tuomiot. Ehdotetussa laissa on säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja käytännön toimenpiteistä. Laki on määräaikainen 5.12.2017 saakka, eli purkuhakemukset on tehtävä viimeistään siihen mennessä, kun Suomi täyttää 100 vuotta. "
Sun pitää tehdä ehdotuksesi YK:lle, Haagille, Turvallisuusneuvostolle tai Yleiskokoukselle.
Muussa järjestyksessä tehdylle "purulle" ne eivät korvaa lotkauta, ja herrat säilyvät kaikissa mahdollisissa tulevissa oikeusprosesseissa kuitenkin sotaan syyllisinä Suomen silloisina joh- tajina. Tuollaisesta asiantuntemattomasta manööveristä on pelkkää haittaa jo yrityksenäkin.
Jos Haag ottaisi asian tarkasteltavakseen, se ei olisi mitenkään sidottu sotaan syyllisten tuomioiden suomalaiseen sanamuotoon, vaan se ottaisi asian kokonaisuutena esiin "puhtaalta pöydältä". Haag katsoisi myös täysin näistä lähtökohdista, onko ilmennyt UUSIA ASIAAN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ja mihin suuntaan: syyllisyyttä vastaan sellaisia ei ainakaan minun tietääkseni ole ilmennyt, mutta sellaisen puolesta kylläkin yhtä ja toista. Englannin ja Venäjän ei myöskään tarvitse nyt enää pelätä ystäviään maiden silloisen yhteistyön suhteen, kuten Nürnbergin aikaan.
" Tässä lakialoitteen teksti ja sen perustelut:
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla korkeimmalle oikeudelle perustetaan toimivalta purkaa syytetyn eduksi ne tuomiot, jotka sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945) mukainen sotasyyllisyysoikeus on sanotun lain nojalla vuonna 1946 antanut. Ehdotetussa laissa on myös säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja menettelystä. "
Suomi ei voi yksin tuollaista tehdä.
Jos Suomi noin tekee, joku muu, esimerkiksi Venäjä, valittaa Haagiin, ja sitten katsotaan närhin munat niiden perustelujen suhteen...
" PERUSTELUT
Neuvostoliitto hyökkäsi Hitlerin ja Stalinin 23.8.1939 solmiman ns. Ribbentrop-sopimuksen seu- rauksena Suomeen 30.11.1939. Tätä kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäystä seuranneen talvisodan jälkeen Suomi pakotettiin luovuttamaan yli 10 % pinta-alastaan Neuvostoliitolle. "
NL on jo tuomittu tuosta kansainvälisessä oikeudessa, ja tämä on otettu huomioon myöhem- missä vaiheissa, kuten Pariisin rauhansopimuksessa, joka on kaikin puolin voimassa. Kuten on otettu huomioon nuo silloiset sotaansyyllisyystuomiotkin.
" Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue takaisin. "
Liittoutuneet NL mukaan lukien tarjosivat tätä mahdollisuutta syyskuussa 1941 Suomelle, eikä se kelvannut. Se on sillä tavalla loppuun käsitelty väärä "peruste".
" Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi 1944 tappiolle, ja maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin.
Näin syntyneessä tilanteessa Suomi joutui Neuvostoliiton voimakkaasti painostamana säätämään 1945 taannehtivan rikoslain "sotaan syyllisten rankaisemisesta" (laki 890/1945) sekä perustamaan heidän tuomitsemistaan varten satunnaisen erityistuomioistuimen, "sotasyyllisyysoikeuden". "
Se ei ollut rikoslaki eikä myöskään taannehtiva, koska se perustui Kansainliiton lakeihin, jotka menivät jäsenmaa Suomen kaikkien omien lakien yli Kansainliiton sääntöjen mukaisesti. Suomi oli käyttänyt Kansainliiton palveluksia mm. Ahvenanmaan saamiseksi Suomen valtion osaksi, ja käytti tässäkin asiassa NL:n tuomitsemiseksi (toistaiseksi) laittomasta miehityksestä.
" Syytetyiksi valittiin Neuvostoliiton osoituksia seuraten vuosien 1941-1944 valtiojohtomme kahdeksan korkeata edustajaa Tasavallan Presidentti Risto Rytistä alkaen. Muut syytetyt olivat J. W .Rangell, Väinö Tanner, T. M. Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka. Neuvostoliiton taholta jatkuneen vahvan painostuksen leimaamassa ja muutoinkin politisoituneessa oikeudenkäynnissä tuomio julistettiin 21.2.1946, ja siinä syytetyt tuomittiin pitkiin vapausrangaistuksiin. "
Myös Länsiliittoutuneet vaativat tuomioita.
" Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyyllisiksi täten tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat silvotun ja uhanalaisen maamme hyväksi. "
Ei vaikuta asiaan, mitä suomalaiset "todella ajattelivat", ja sitä on mahdotonta myöhemmin näyttää toteen.
Tuomiot ovat luonteeltaan juridiikkaa eivätkä politiikkaa.
" Sanotut kahdeksan silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.
Kuitenkin on kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia aiheellista edes myöhään avata lailla säännelty tie oikaista syytettyjä kyseisen tuomion muodossa kohdannut vääryys. "
"Vääryys" on puhtaasti poliittinen käsite, ja sellaisen "syvä kokeminen" tässä tapauksessa perustuu tietämättömyyteen.
Varmaan monet suomalaiset yhä "kokivat" Hitlerinkin "Suurena Yritteliäänä Sankarina", joka vain ”sattui epäonnistumaan"...
Useimmat muut sitten kyllä "kokivat" ja "kokevat" täydellisesti aivan muuta!
" Etenkin nyttemmin, kun Neuvostoliiton painostusote Suomesta on jo kaksikymmentä vuotta sitten lakannut, on oikaisu Suomen velvollisuus täysimittaisena oikeusvaltiona, joka kunnioittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikkia periaatteita. "
Hyökkäät tässä nyt mutato nomini kansainvälistä oikeutta itseään vastaan. Turha odotella sitten siltä suurta ymmärtämystä...
YK ei ole todennut "NL:n (laitonta) painostusotetta Suomesta" (enkä esimerkiksi minäkään ole eläissäni kokenut!), joten tuo on turhaa pulinaa poliittisilla mielipiteillä juridiikassa.
" Sanottuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita loukattiin sotasyyllisyysoikeuden- käynnissä monissa kaikkein keskeisimmissä kohdissa, vastoin silloisen perustuslakimme eli Hallitusmuodon (1919) ja nykyisen perustuslakimme (1999) ilmaisemia demokraattisten sivistys- ja oikeusvaltion perussääntöjä. "
Jos "loukattiin", se oli puhtaasti Suomen sisäinen asia. Kansainvälisesti tuomiot pysyvät, koska ne ovat mm. YK:n vahvistamien rauhansopimusten perusteluissa, suoraan ja/tai välillisesti.
" Keskeisimmät ja karkeimmat oikeudenkäynnin virheellisyydet olivat:
1) sotasyyllisyysoikeus oli satunnainen eli jälkikäteen varta vasten perustettu erityistuomioistuin; "
Suomen laki tuntee väliaikaisen tapauskohtaisen Valtakunnanoikeuden, jonka mallina on usein katsottu olevan Englannin ikivanha väliaikainen korkein oikeusaste.
http://en.wikipedia.org/wiki/Lord_High_Steward
Englannissa se on niin korkea oikeusaste, että on suorastaan kunnia saada juuri siltä rapsut, kuten aikanaan mm. lordikansleri, filosofi Francis Bacon, se toiseksi korkein virkamies.(Kuningashan ei sikäläisittäin ole virkamies, vaan "valtio itse"...).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Francis_Bacon
Suomen annettiin se järjestää sisäisesti. Vaihtoehtona oli Nürnberg.
" 2) oikeudenkäynnissä rikottiin taannehtivan rikoslain kieltoa eli keskeisintä rikosoikeudellista rangaistavuuden periaatetta; "
Kyse ei ollut RIKOSLAISTA ollenkaan, EIKÄ SIELLÄ MISSÄÄN SILLÄ TAVALLA SANOTAKAAN, vaan viime kädessä kansainvälisestä laista, jonka Suomi oli hyväksynyt liittyessään Kansainliittoon. Se siis EI ollut "taannehtivaa".
Eikä mitään YLEISTÄ taannehtivuuden kieltoa ole eikä ole voinut olla Suomen perustuslaissa: monet lait kuten varolait ovat perusluonteeltaan taannehtivia.
" 3) oikeudenkäynnissä ei noudatettu eikä edes voitu noudattaa syyttömyysolettamaa eli sivistysvaltioiden rikosprosessin perussääntöä; "
Sellainen ei ollut voimassa, koska YK katsoi ainakin Rytin ja Tannerin (ja Waldenin) lähtökohtai- sesti syyllisiksi (Hitlerin liittolaisuuteen), mihin sillä oli yhtä hyvä oikeus kuin Dogu Umarovin ja Osama bin Ladeninkin kohdalla, asia piti tarkistaa ja tuomita. Sitä en tiedä, miten tarkasti tuomioistuin kyseli YK:n Turvallisuusneuvoston jäsenten hallussa olleita todisteita. Mutta sitä kyllä on mahdollista selvittääkin, ja selvitetään Haagissa ensimmäisten seikkojen joukossa, jos se tärkeämmiltä kiireiltään ehtii tällaista Suomen vaaliasiaa selvittämään...
" 4) syytettyjen puolustautumismahdollisuuksia rajoitettiin, "
Miten? Syyttämismahdollisuuksiakin rajoitettiin...
" 5) osa tuomareista oli ilmeisesti jäävejä eli esteellisiä, ja "
Katsotaan YK:n säädösten mukaan...
Japanissa sotarikostuomioistuinta johti Liittoutuneiden joukkojen komentaja (ei suinkaan itse vapaa sotarikoksista...), eikä hänkään ollut YK-esteellinen!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tokion_kansainv%C3%A4linen_sotarikostuomioi...
Ketkähän tuomarit niitä esteellisiä olisivat olleet?
" 6) tuomioistuimen tuomareihin kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus syytettyjen vahingoksi. "
Jos ja kun se oli YK:N PAINOSTUS, se oli LAILLISTA. Sellainen kohdistui hallitukseen eikä oikeuteen, jos kohdistui, ja oli tasan yhtä laillista tai laitonta kuin YK:n pakotteet yleensäkin.
" Sopivin keino kerrottujen raskaasti virheellisten rikostuomioiden poistamiseen on oikeudenkäyntilakiemme tuntema säännöstö nimeltään tuomionpurku. "
Näkee, että olet aloitteleva kansaedustaja ja että (esimerkiksi virkamies)opastuksesi ei ole hoidossa: TUOMIO KATSOTAAN AIHEELLISEKSI lähtökohtaisesti KUNNES TOISIN TODISTETAAN!
"Perustelusi" eivät kelpaa todisteiksi, vaan osoittavat vain asiantuntemattomuuttasi.
" Korkein oikeus on tässä tapauksessa oikeudenkäyntilaitoksemme rakenteessa se korkea ja kvalifioitu instanssi, jolle toimivalta sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkuasiassa on soveliainta osoittaa. "
Ei ole. Sillä ei ole asiassa mitään omaa toimivaltaa, ilman että sellainen erikseen konsultoitaisiin YK:N TAHOLTA!
" Korkein oikeus on vuonna 2008 ratkaisussaan 2008:94 katsonut, että tuolloisen lainsäädäntötilanteen puitteissa sillä ei ollut kyseistä purkuvaltaa sotasyyllisyysoikeuteen nähden. Sen vuoksi on nyt aiheellista säätää erityinen laki, jossa korkeimmalle oikeudelle nimenomaisesti annetaan tällainen tuomion purkamisen toimivalta. "
Jos Eduskunnan taholta konsultoidaan, se pullikoi YK:ta vastaan. Siitä voi seurata taas pakotteita.
" Lakiehdotuksen mukaan aloitevalta purkuhakemisen tekemiseen olisi toisaalta valtakunnansyyttäjällä ja toisaalta sotasyyllisyysoikeudessa tuomitun omaisella. "
Perheasiat eivät liity näihin millään tavalla.
Sellainen asettaisi vielä tuomiot eriarvoiseen asemaankin sen mukaan, onko "omaisia" (jälkeläisiä?) elossa vai ei.
Omaiset eivät ole vastuussa heidän toimistaan. Tämä ei ole perintöriita eikä vahingonkorvausriita. Omaiset eivät ole osallisia asiaan, eikä se heitä koske.
" Kummallakin taholla olisi itsenäinen ja yhtäläisesti ensisijainen valta purkuhakemuksen tekemiseen. "
Älä suotta rupea "YK:si".
Jos tämä on nyt Saulin kampanjan loppuveto (YK:ta ja II maailmansodan lopputulosta vastaan!), niin ei todellakaan hyvin mene...
(Jos tämä on Niinin ja Haavin yhteinen bisnes, niin maassa yritetään vaalien varjolla ravanshistivallankaappausta...)
" Omaisen käsite olisi tässä tulkittava sikäli laajasti, että syytetyn elossa olevista sukulaisista tulisi lähimmän sukulaisen lisäksi kyseeseen muukin olosuhteisiin katsoen läheinen sukulainen.
Ottaen huomioon syytettyjen kyseisenä aikana 1940-luvulla muodostaman kollektiivisen kohtalonyhteyden on lisäksi perusteltua katsoa, että yhden syytetyn omaisen aloitevalta ulottuu myös purkuhakemuksen tekemiseen muidenkin syytettyjen hyväksi. "
Ei tipu omaisille aloitevaltaa YK:ssa ohi valtiollisten elinten.
" Purkuhakemuksen tekemisen muodollisuuksiin sekä purkuhakemuksen sisällön ja käsittelyn suhteen noudatettaisiin soveltuvin osin täydentävästi myös oikeudenkäymiskaaren, erityisesti sen 31 luvun säännöksiä. "
Jaahah että TAKAUTUVAA "OIKEUTTA"....
"Aloitteessasi" ei ole alkeellisintakaan johdonmukaisuutta!
" Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. "
Suomi ei ole minkäänlaista "kunniavelkaa" heille, eikä juridiikka tunne tuollaista käsitettä aiheellisesta tuomiosta!
" Sen vuoksi lakiehdotuksessa esitetään, että purkuhakemukset on tehtävä viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017.Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945) mukainen sotasyyllisyysoikeuden lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi purkaa:
1) milloin tuomio on annettu sellaisessa tuomioistuimessa, joka Suomen perustuslain (731/ 1999) 98 §:n 4 momentin ja sitä edeltäneen Suomen Hallitusmuodon (94/1919) 60 §:n 2 momentin mielessä on ollut satunnainen; "
Tämä merkitsee sanoutumista irti kansainvälisestä oikeudesta: Kansainliiton laista ja sen perillisestä YK:n yleismaailmallisesta laista, kuten Ihmisoikeuksien julistuksesta.
Sitten sinne on turhaa valittaa missään asiassa.
" 2) milloin tuomio on annettu tuomioistuimessa, joka ei ole ollut Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentin ja sitä edeltäneen Suomen Hallitusmuodon 2§:n 4 momentin mielessä riippumaton; "
Tämäkin merkitsee sanoutumista irti kansainvälisestä oikeudesta, ja vieläpä JUURI SEN julistamista "rikolliseksi (painostajaksi)"!
" 3) milloin tuomio on annettu vastoin sitä rikosoikeudellista laillisuusperustetta, jota Suomen perustuslain 8§ ilmaisee ja jonka mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, joka ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi; tai "
Tämäkin merkitsee viime kädessä YK:N JULISTAMISTA "RIKOLLISEKSI" (painostajaksi)!
" 4) milloin tuomio on annettu oikeudenkäyntimenettelyssä, jossa ei ole lähdetty syyttömyys-olettamasta tai jossa syytetyn puolustautumismahdollisuuksia on rajoitettu tai jossa muutoin on syrjäytetty oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. "
Tämäkin merkitsee tässä tapauksessa viime kädessä "YK:n (ja II maailmansodan tuloksen!) julistamista "laittomaksi"!
" Korkein oikeus on toimivaltainen käsittelemään tässä laissa tarkoitetun tuomion purkamista koskevan hakemuksen. "
Jos se katsoo "toimivaltaansa kuuluvan" YK:N JULISTAMINEN LAITTOMAKSI JA ITSENSÄ SEN (SOTILAALLISEKSI?) "KILPAILIJAKSI"...
Eli että se "ei tunnusta YK:ta oikeuslähteenä"!
Sitten sen pitää julistaa myös Suomi heti irti EU:sta, sillä EU:n Lissabonin sopimus pitää YK:n Peruskirjaa keskeisenä oikeuslähteenä,mm.Kansainliittoa haikaileva Ranska pitää sitä SUORAAN KANSALLISENA LAKINA vanhaan KL:n Covenantin tapaan!
Totaa... Kuinkahan paljon Suomen Korkeimmalla Oikeudella on sitten niitä divisioonia...
" Valtakunnansyyttäjä on toimivaltainen tekemään tässä laissa tarkoitetun tuomion purkamista koskevan hakemuksen. Rinnakkainen oikeus hakemuksen tekemiseen on myös syytetyn omaisella.
Hakemus on tehtävä viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017. "
Presidenttiehdokkaiden pitäisi nyt tosiaankin kommentoida...
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aiheesta on äskettäin keskusteltu täällä.
http://jojalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91573-lex-ryti
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Minusta on aivan liian vähälle keskustelulle jäänyt se tosiasia,että USA liittoutui diktatuurivaltio Neuvostoliiton kanssa toisessa maailmansodasssa demokraattista valtiota,Suomea,vastaan.
Suomalaisethan taistelivat tosiasiassa amerikkalaisten toimittamaa sotakalustoa vastaan Karjalassa.
USA voisi maksaa ihan hyvin sotakorvauksia Suomelle.
Se,että Suomen edellytettiin taistelevan yhtä aikaa kahta diktatuuria vastaan on vähintäänkin kohtuutonta. Eihän edes USA sellaiseen kyennyt.Sehän liittoutui Neuvostoliiton kanssa!
Voittaja on aina voittaja, vaikka ei oikeassa olisikaan.
Virallinen tosikertomus Yhdysvaltain ja Suomen suhteista 1919-1989:
http://photos.state.gov/libraries/finland/788/pdfs/diplomatic_relations0...
Vasta Ryti-Ribbentrop-sopimuksen solmimisen jälkeen 30.06.1944 USA:n oli pakko katkaista diplomaattisuhteet Suomeen, mutta sotaa ei julistettu silloinkaan.
USA ei ollut sodassa Suomen kanssa, ei päivääkään. Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sodassa amerikkalaista kalustoa oli molemmin puolin.
YK kannattas meän kans kattoa, taustat ja pohjavirrat ja rahotusjälet vie... löytyy ihan täältä netistäki. Älkää luottako älkääkä uskoko YK:hon. Tutkikaa itte!
Suomen Karjalan ryösti Neuvostoliitto USA:n avustamana. Että vielä tästä nyt Natoon USA:n tukijaksi. Ei kai suomalaiset niin masokisteja voi olla?
Tämä blogikirjoitus oli varsin vastenmielinen ja totuudenvastainen omaan pesään paskantaminen. Ilmeisesti vain Tampereelta voi tällaista odottaa.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynti ei perustunut Haagin tai YK:n päätökseen, vaan valvontakomission puheenjohtajan Zhdanovin painostukseen, jolla Suomi ryhtyi perustuslainvastaisesti taannehtivaan lainsäädäntöön perustuvaan tuomiokäytäntöön. Suomi voi Tossavaisen aloitteen pohjalta tämän kumota aivan itse. Venäjän reaktioita ei tarvitse pelätä eikä niistä välittää. Olisipa sopiva aasinpotku heillekin!
Suomen valtiojohto sodan aikana toimi parhaan näkemyksensä mukaisesti Suomen kansan hyväksi ja onnistui siinä niin hyvin kuin olosuhteet huomioiden pystyi. Länsivallat eivät koskaan ole ymmärtäneet Suomen tilannetta oikein.
Suurin sotasyyllinen oli toveri Stalin ja hänen apurinsa, mm. tyhmä Molotov, joka eli pitkän elämän vielä 70-luvulle saakka arvostettuna neuvostokansalaisena. Heiltä jäivät tuomiot saamatta. Toivottavasti joku tuleva Venäjän johto tekee ne taannehtivasti.
Lakialoitteen juridisen puolen olen valmistellut yhdessä professori (emeritus) Erkki Havansin kanssa. En epäile hänen asiantuntemustaan tippaakaan.
Olen samaa mieltä, lieneekö nimimerkkiä harmittavan niin paljon se, ettei Suomea missään vaiheessa liitetty Neuvostoliittoon.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntien raju Suomen perustuslakien rikkominen on varsin hyvin dokumentoitu ja tästä on myös tehty puoluueeton tutkimuskin, muutta kun tuo vasemmisto oli vallassa pitkän aikaa, ei tällaisia selviä vääryyksiä ole viitsitty korjata.
Ehkäpä nyt olisi aika korjata rehtien miesten maine, jotka vaikeassa tilanteessa toimivat Suomen etua ajatellen, onhan se varmaan energisin sukupolvi jo lasten lasten lasten, vai odotammeko ihan neljänteen sukupolveen?
"Ei harmita yhtään, eikä Suomea ollut kukaan edes liittämässä missään vaiheessa Neuvostoliittoon. Korkeintaan joku oli leikkimässä sellaista."
Meinaatko, ettei Stalin ollut tosissaan kertoessaan viettävänsä synttäreitään Helsingissä vuonna 1939?
"Kyseessä ei ollut rikoslaki, vaan erikoislaki, poikkeuslaki, jos niin halutaan sanoa. Poikeuslaki tvallisesti jjuri tekeekin valtion taholta lailliseksi sellaista, minkä rikoslaki tavallisissa oloissa kieltää."
Poikkeuslaitkaan eivät saa Suomessa olla perustuslain vastaisia. Tässä tapauksessa taannehtiva syyllisyys soti jopa juridiikan fundamentaalisia prinsiippejä vastaan.
"Ja Suomi oli Kansainliiton jäsen, jonka kansainväliset lait menivät kaikkien kansallisten lakien yli aina lakitupaa myöten: niin perustuslakien kuin esimerkiksi rikoslainkin."
Tiedätkö miksi Neuvostoliitto ei enää marraskuun 1939 jälkeen ollut Kansainliiton jäsen?
"Jos Pariisin rauhansopimusta romutetaan, on aivan turhaa vedota mihinkään Ihmisoikeuksien julistukseenkaan ja "käydä oikeutta" sen pohjalta, koska molemmat säädöskokoelmat makaavat tasan YK:n, ja sen ylläpitämän ainoan kansainvälisen laillisen voimankäyttöjärjestelmän varassa.Ne ovat vieläpä samantasoistakin yleismaailmallista lakia: Peruskirjan alapuolella mutta Turvallisuusnevoston toimeenpanopäätösten yläpuolella ja niitäkin sitovia."
Sopimuksia voidaan aina muuttaa uusilla sopimuksilla. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa sekään ei ole kovin relevantti toteamus, koska sotasyyllisyysoikeudenkäynnit tehtiin ennen Pariisin rauhansopimusta.
4.2.2012 19:09 R. Tyyne Kuusela. Olitpa onnistunut saamaan sekavan kokonaisuuden. Ihan kiinnostaa, toivon sinun vastaavan ensin julkisesti tai sähköpostilla, miltä paikkakunnalta olet? Ja oletko nimimerkki vai käytätkö oikeaa nimeäsi? Luonnollisesti voin tämän saman kysymyksen tehdä US:n ylläpidolle. Enirohan ei löydä kuin Puolakasta yhden nimelläsi varustetun ihimisen.
Sinänsä sekavaan vuodatukseen ei juuri kannattaisi ottaa kantaa lainkaan. Mutta silmiini sattui kaksi asiaa: YK-sanan jatkuva käyttösi ja ketkä olivat jäävejä tuomareita.
Oletko siirtynyt kokonaisuudessaankin taannehtivuuden hyväksymiseen? Hyväksyt sotasyyllisyyslain, vaikka se oli taannehtiva laki.
YK perustettiin 24. lokakuuta 1945. Sotasyyllisyyslaki: Annettu Helsingissä 12 syyskuuta 1945. Eli laki oli jo annettu, ennen kuin YK:ta oli edes perustettu. Joten kaikki YK-vaikutus oli tulevaisuuden toimintaa Suomen näkökulmasta.
Jos viittaat siihen, että mm. Neuvostoliitto SITOUTUI YK:n periaatteisiin jo Arkadia-kokouksessa 01.01.1942, niin sillä olivat nämä asiat jo tiedossa. Ja niitäkin periaatteita NL rikköi räikeästi.
Mutta mitenkäs se Suomen tilanne olikaan? Pariisin rauhansopimuksessa 10.02.1947 ingressissä sanotaan mm. näin: "… tehden siten mahdolliseksi Liittoutuneille ja Liittyneille Valloille tukea Suomen anomusta päästä Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi ja niinikään liittyä jokaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien turvin solmittuun yleissopimukseen; "
Joten Suomi saattoi vasta NL:n rauhantahtoisen, aina toisia siunaavan ja suojelevan, kätensä laskea lempeästi Suomen päälle vasta sitten, kun se oli ensin saanut ryöstää Suomelta alueita ja sotakorvaukset. Ilmeisesti se katsoi ryöstämisen oikeutetuksi, koska ei ollut kyennyt sotilaallisesti valtaan kuin 1/3 pakkoluovuttamastaan Suomen alueesta. Puhumattakaan koko Suomen valloitusta.
Sotasyyllisyyslaki oli Suomen Eduskunnan päätös. Ei lain sisältöä määrännyt YK, ei edes armas neuvostomaa, vaikka sillä merkittävä vaikutus lain syntymiseen olikin.
Joten sinä näytät olevan autuaan sekainen siitä, mikä oli Suomen ja mikä YK:n rooli sen paremmin kansainvälisissä sopimuksissa kuin lainsäädännössäkään.
Tuomareiden osalta otan kaksi henkilöä esille: Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala. Silvennoinen
OK 31:8 §:
Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala
Kaksi sotasyyllisyysoikeuden tuomareista oli ilmiselvästi jäävejä. Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala olivat Väinö Tannerin julkisia vihamiehiä ja nämä seikat vaikuttivat jutun lopputulokseen. Vaikutus on nähtävissä mm. lukemalla sotasyyllisyysoikeuden äänestyspöytäkirjoja. Asetan oikeuden harkittavaksi näiden tuomareiden toiminnan OK 31:8 §:n 1 momentin 1 kohdan valossa.
Laitan sinulle linkin sotasyyllisyysasiaan, jossa varatuomari, AA Kari Silvennoinen on asiaa käsitellyt. Voisin laittaa nelisenkymmentä omaa linkkiä, mutta ainahan hyvän juristikoulutuksen saanut on pätevämpi kuin sitä ilman oleva - vai mitä? http://www.silvennoinen.fi/16
4.2.2012 20:22 Reijo Tossavainen. Tämän nimimerkin henkinen koti on selvä. Hän kuuluu siihen riidankylväjä-porukkaan, jonka pääasiallisena tehtävänä on riidan ja sodan siemenen kylväminen Suomen ja Venäjän välille. Kenen hyödyksi, onkin sitten toinen kysymys.
Professori Erkki Havansin pätevyyttä ei tarvitse edes epäillä. Olen siitä täysin samaa mieltä.
5.2.2012 02:21 R. Tyyne Kuusela .
Kirjoitat: Hän on eri henkilö. – Niinpä tosiaan, ei ole ollut epäselvää. Erään riidankylväjänä tunnetun henkilön tavoin et kuitenkaan kerro, kuka olet ja mistä olet.
Kirjoitat: Rajat ja jäsenanomukset hyväksyy YK:n Yleiskokous Turvallisuusneuvoston esityksestä, joten kaikki TN:n pysyvät jäsenmaat ovat hyväksyneet kukin erikeen kaikki Pariisin rauhansopimuksen rajat, ja sitten vielä erikseen Yleiskokouksen enmmistö.
– Ohoh, tulipa taas tekstiä. Mitäs jos laittaisit jonkinsorttisen linkit tuohon uutteen tietoon, ennen kuin kehittelet ihan kokonaan oman historiankirjoituksesi. Se ei sinänsä olisi erikoista, kirjoittaahan Venäjäkin historiaansa uusiksi, ei kai ollut tarpeeksi valheellinen se viimeksi kirjoitettu.
Kirjoitat: Se oli epäolennaista se konkreettinen laki. Pääasia oli, että tulee tuomio.
– Niinpä niin. Siinä jälleen ehta peruste, kunnon stalinistisen hengen peruste. Tuomio on pääasia, keinoista, syyllisyydestä tai laista viis. Niinhän se homma Stalininkin aikana toimi.
Kirjoitat: Juristikoulutuksen saaneet politiikassa eivät ole tuomioistuimessa, ja he käyttävät niitä tietojaan eri tavalla. – Olipahan taas niin epäselvä ilmaus, ettei Elmerikään siitä ota selvää.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Kirjoitin itse aiheesta keväällä 2009. Tässä näkemykseni tiivistettynä:
Sotasyyllisyystuomioiden kumoamisesta
Kansainvälinen rikosoikeus on riippumaton kansallisesta lainsäädännöstä. Se, että sitä on toisen maailmansodan jälkeen sovellettu ”takautuvasti”, on vain seuraus sen yleispätevyydestä.
Suomalaiset sotasyyllisyyden kieltäjät pyrkivät irrottamaan sotasyyllisyys–oikeudenkäynnit asiayhteydestään, kansainvälisestä rikosoikeudesta ja esittämään asian jonkinlaisena suomalais-neuvostoliittolaisena salaliittona. Väitetään, että Sotasyyllisyystuomioistuin jakoi jotain taannehtivan rikoslainsäätämisen kieltoa rikkovaa suomalaista epäoikeutta.
Tämä tulkinta ei lainkaan ymmärrä tuomioistuimen asemaa ja tehtävää. Tuomioistuin sovelsi kansainvälistä rikosoikeutta. Samaa oikeutta jakaa nykyään Haagissa istuva Kansainvälinen rikostuomioistuin. Aiemmin tätä oikeutta ovat soveltaneet Haagin Jugoslavia-tuomioistuin ja Ruanda-tuomioistuin.
Tämän kansainvälisen rikosoikeuden kehityksessä Suomen sotasyyllisyysoikeudenkäynneillä on aivan erityinen merkitys. Ne olivat ensimmäinen kerta kun tulevia Nürnbergin periaatteita sovellettiin käytännössä.
Meinaatko, että kun itsepäisesti jänkkää, niin faktat kumoutuvat? (ks. Veikko Saksin kommentti!)
Krohnin kommentin "ymmärtää", kun tietää hänen kuuluvan samaan "desanttiporukkaan" Bäckmanin kanssa.
Petri Krohn
Kansallista valtion oikeutta säädettäessä ja sovellettaessa on sentään kyse ainakin jonkintasoisesta oikeudesta. Kun on kyse kansainvälisestä oikeudesta (=kansainvälisistä sopimuksista), oikeus muuttuu todella suhteelliseksi.
Sotarikollisuusoikeudenkäyntejä varten luotiin tarvittavat puitteet kansainväliseen oikeuteen. Entiset puitteet ( erityisesti Kansainliitto) kävivät paljolti sinällään mutta ajankohtaistettuina Yhdistyneiden kansakuntien kautta.
Sekä kansainliitto että yhdistyneet kansakunnat perustettiin takaamaan kummankin maailmansodan voittajavaltioiden tahdon toteuttaminen sekä rauhanteossa, sotasyyllisten tuomitsemisessa että "rauhan ylläpitämisessä". Rauhan ylläpitämisellä ymmärrettiin kummankin maailmansodan jälkeen Saksan syyllistämistä ja alistamista sekä sivussa vähemmän tärkeiden sotasyyllisten kurissa pitoa. Sekä Saksa että Suomi ovat olleetkin koko viime vuosisadan kuin kusi sukassa.
Jos sekä Säätytalo että Nurnberg avattaisiin ja todella toteutettaisiin normaalin oikeuskäytännön mukaisesti - oikeasti - , maailman todella hämmästyisi.
Se merkitsisi kaikkien nyt suljettujen arkistojen avaamista, väitettyjen sotarikosten tutkimista asiantuntevasti ja puolueettomasti ja paljon muuta.
Mutta sitä ei toteuteta.
Se joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee nykyisyyttä, ja joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee tulevaisuutta.
Ja kuka niitä hallitsee?
Kuka tai ketkä hallistevat lännen mediaa?
PS Venäjän presidentti esitti joitakin vuosia sitten todellisen avoimuusaloitteen. Hän ehdotti lännen johtajille, että Venäjä avaa nyt suljetut 2. maailmansotaan liittyvät arkistot - jos länsi tekee samoin.
Vastaus oli hyytävä hiljaisuus.
Ja miksi? Se, joka hallitsee menn ... .
5.2.2012 02:27 R. Tyyne Kuusela. Älä kuitenkaan unohda, että "sitten olen kehitellyt mitä mielikuvituksellisimpia rooleja YK:lle ja päättänyt mitätöidä Suomen perustuslain ja sitten päättänyt puhua puuta heinää pyhän aatteen innoittamana".
Kyllä siitä varmasti hyvä tulee, aidanseipäätkin kääntyvät luokille naurusta. Näin pakkasella voi liika kääntyminen on vaarallistakin.
Naurettavaa höpötystä! Stalin syyllistyi moninkertaiseen laittoman agressioon 1939, jonka Kansainliitto tuomitsi. Jos Suomi olisi 1945 jälkeen pystynyt ajamaan omia etujaan, se olisi kiistänyt vuoden 1947 rauhansopimuksen vaateiden oikeuden, juuri mm. Haagissa. Se olisi todennäköisesti voittanut juttunsa sekä ennen että jälkeen YK:n perustamisen. YK oli KL:n seuraaja, jota sitoivat KL:n päätökset. Veto-oikeus tuli voimaan kymmnen vuotta 1939 jälkeen.
Mutta Stalin joukkoineen, jotka olivat vahvoja Euroopassa, sai vastaavia "laittomia vaateita" läpi mm. USA:aa, brittejä, Ruotsia vastaan. Kaikki mm. syyllistyivät laittomiin yksilöiden "luovutuksiin" NL:n joukoille. Lisäksi jopa Katynin murhista hyväksyttiin NL:n vääräksi tiedetty tulkinta. Tässä tilanteessa Suomi ei voinut asettua Stalinia vastaan. Saavutus oli olla luovuttamatta "syytettyjä" Stalinille.
Tyyne Kuusela,
Olen kommentoinut näitä asioita niin usein, että sotkin YK:n ja Naton perustamiset ja Suomen oton YK:n jäseneksi. Mutta YK oli siis KL:n seuraaja. Kun se oli sitä vuodesta 1945 ja Suomi ei ollut jäsen mutta oli YK:n jäsenen tai jäsenten "laillisten toimien" kohde, se olisi effektiivisesti voinut valittaa Haagiin noiden toimien ristiriidasta YK:n edeltäjän päättämiin nähden.
Tämä nyt on teoriaa, mutta se osa teoriaa, joka on Suomessa unohdettu. Kuitenkin se on olemassa. Ja jos teoriasta yleensä keskustellaan, ei pidä unohtaa, että Suomi oli havaittu laittomuuden kohteeksi vuonna 1939.
Yhdistyneet Kansakunnat on perustettu kahdesti. Aluksi kyseessä oli liittoutumissopimus, joka muotoiltiin joulukuussa 1941. Siihen kuului alusta lähtien Neuvostoliitto, joka oli erotettu Kansainliitosta.
Vuonna 1945 sodan voittaneet Yhdistyneet Kansakunnat olivat valmiit tavoittelemaan kansainvälisen hallituksen alkeita. Silloin perustettiin Yhdistyneet Kansakunnat -organisaatio, johon Suomi ja Itävalta pääsivät mukaan vuonna 1955.
Tuomitut kuitenkin tiesivät, että koko touhu on vain teatteria ulkovaltoja varten eikä heitä täällä syyllisenä pidä kuin pari korpikommunistia.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä pitää kuitenkin ottaa huomioon, että Suomi sai huomattavaa "lievennystä" verrattuna muihin akselin puolella taistelleihin maihin. Oikeudenkäynnit saatiin pitää itse eikä kuolemantuomioita tarvinnut jakaa. Suomi selvisi eräänlaisella kansallisella katumusharjoituksella, jossa se nöyrästi myönsi uudet realiteetit.
Pariisin rauhansopimus ei puhu sotaansyyllisyydestä sanaakaan. Poliittisiin pykäliin kuuluva yhdeksäs artikla kyllä sanoo:
"1. Suomi ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että pidätetään ja luovutetaan tuomittaviksi:
a) henkilöt, joita syytetään sotarikosten sekä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten suorittamisesta, niihin käskemisestä tai niihin osallistumisesta;
b) Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kansalaiset, joita syytetään siitä, että he ovat rikkoneet maansa lakeja syyllistymällä maanpetokseen tai yhteistyöhön vihollisen kanssa sodan aikana.
2. Suomen on asianomaisen Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvan hallituksen pyynnöstä myös asetettava todistajina käytettäviksi Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevat henkilöt, joiden todistus on tarpeen oikeudenkäynnissä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittuja henkilöitä vastaan.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa olevien määräysten soveltamista koskevat erimielisyydet on asianomaisen hallituksen alistettava Neuvostoliiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan Helsingissä olevien diplomaattisten edustustojen päälliköille, jotka sopivat syntyneiden vaikeuksien selvittämisestä."
Kun asia ei Yhdistynyttä Kuningaskuntaa kiinnostanut, Zhdanov ja Kekkonen saivat rauhassa keksiä ihka uuden "sotarikoksen", sotaan "syyllisyyden".
Jari-Pekka V :"Zhdanov ja Kekkonen saivat rauhassa keksiä ihka uuden "sotarikoksen", sotaan "syyllisyyden"."
Juridisena käsitteenä sotasyyllisyys juontaa juurensa vuoteen 1919 ja Versaillesin rauhansopimuksen VIII luvun artiklaan 231, jossa Saksa määrättiin yksin syylliseksi ensimmäiseen maailmansotaan.
Rauhansopimuksen VIII luku käsittelee Saksan maksettavaksi määrättyjä sotakorvauksia ja artikla 231, jota myöhemmin alettiin kutsua nimellä War Guilt Clause (sotasyyllisyyskohta), muodosti Saksalle maksettavaksi määrättyjen kohtuuttomien sotakorvausten maksatusperusteen samalla tavalla kuin 40-luvulla Suomen maksettavaksi määrättiin suhteessa väkilukuun Saksaakin kohtuuttomammat sotakorvaukset.
Lisäys: Stalinin hallinnon vasemmiston "pyhäinjäännöksenä" toimiva Pariisin rauhansopimus näyttää tukevan ajatusta, jonka mukaan Suomi oli yksin syyllinen toiseen maailmansotaan:
”Syksyn Ety-kokousten tuloksina syntyy tilanne, jossa toisen maailmansodan päätteeksi 1947 tehty Pariisin rauha sitoo enää vain Suomea. Saksaa ei sen piiriin voida liittää ja muut hävinneellä puolella olleet maat ovat sanoutuneet rauhansopimuksesta irti. Bulgaria, Romania ja Unkari tekivät niin liittyessään Varsovan liittoon ja Italia liittyessään Natoon. Sen takia Suomi näyttää muodollisesti ainoalta syylliseltä toiseen maailmansotaan. Uusi tilanne on kohtuuton, koska Suomi oli muiden pienten maiden tavoin diktaattorien sodan uhri eikä aloittaja.” (HS - Pääkirjoitus - 5.9.1990 - 1. painos)
Tuo "rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehdyt rikokset" minusta sisältää myös sotaansyyllisyyden. Aiheesta on enemmänkin kaikenlaista juridista analyysiä, mutta tällä kertaa tyydyn viittaamaan wikipedian kirjoitukseen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Crime_against_peace
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tiedä nyt sitten ketä uskoa ja mitä sanoa motiiveistaan.
Oikeusministeriö tarjoaa saataville materiaalia, mutta kai tässäkin kuten niin monessa tukinuitossa se oikea totuus on ilmeisesti vain muutamien valistuneiden - etten sanoisi "edistyksellisten" - tahojen hallussa. Näinkö tämä tulisi ymmärtää?
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Selvityksiajaohjeita/Selvitystenjaohj...
"Vuosina 1945-1946 Suomessa käytiin sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa kahdeksan maan jatkosodan aikaiseen poliittiseen johtoon kuulunutta tuomittiin heidän jatkosotaa edeltävän ja sen aikaisen toimintansa perusteella. Oikeudenkäynti tuomioineen on siitä lähtien ollut laajan keskustelun ja arvostelun kohde.
Oikeusministeriö teki 2.2.2009 Jukka Lindstedtin ja Stiina Löytömäen kanssa sopimuksen, jonka mukaan nämä laativat ministeriölle selvityksen sotaan syyllisinä tuomittujen oikeudellisen kohtelun mahdollistaneesta lainsäädännöstä, oikeudenkäynnistä ja tuomioista oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta. Selvityksessä on tuon näkökulman lisäksi tarkasteltu sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä kansainvälisen oikeuden kannalta sekä laadittu katsaus eräiden Suomen itsenäisyyden ajan muiden tapahtumien uudelleenarvioinneista.
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä oli oikeusvaltion periaatteiden kannalta useita ongelmia. Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta rikkoi lainsäädännön taannehtivuuskieltoa. Sotasyyllisyysoikeus oli satunnaisten tuomioistuinten kiellon vastainen. Syytettävät valittiin osittain yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten. Oikeudenkäynnissä ei voitu noudattaa syyttömyysolettamaa. Syytettyjen puolustautumismahdollisuuksia rajoitettiin. Tuomioistuimeen kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus ja osa tuomareista oli ilmeisen jäävejä. Vaikka tuomiot olivat ankaria, ne eivät olleet sellaisia suhteessa muissa sodan hävinneissä valtioissa sodan jälkeen langetettuihin rangaistuksiin.
Selvityksessä on kartoitettu, miten eräitä muita Suomen itsenäisyyden ajan poikkeuksellisia tapahtumia on käsitelty esimerkiksi oikeudellisesti tai tutkimuksen keinoin. Lopuksi selvityksessä pohditaan mahdollisia jatkotoimenpiteitä sotasyyllisyystuomioiden uudelleen arvioimiseksi. Lähinnä tarkastellaan tuomioiden purkamista ja erilaisia symbolisia toimenpiteitä. Selvityksessä tähdennetään, että suhtautumisen historiallisten epäkohtien oikaisemiseen tulisi olla tasapuolista."
Jukka Tarkan väitöskirjassa (1977), joka oli sotasyyllisyyskysymyksen ensimmäinen kokonaiskuvaus, ja Jukka Tarkan uusimmassa sotasyyllisyystutkimuksessa "Hirmuinen aika - Sotasyyllisyys ja historian taito", WSOY 2009, 978-951-0-34892-5, ei ole sanaakaan Kansainliitosta, joka oli täysi nolla ja hampaaton "kansainvälinen järjestö".
"Suomi oli natsi-Saksan toiseksi tärkein liittolainen Japanin jälkeen, ja nämä herrat olivat siis Liittoutuneiden kolmanneksi vaarallisimpia vihollisia." ... on mistään mitään tietämättömien suomalaisten bolshevikkien primitiivistä propagandaa.
Saksan liittolaisten armeijoiden komentojärjestelmät olivat Wehrmachtin komentojärjestelmän alaisia.
Saksan tärkempiä liittolaisia olivat Italia, Romania ja Unkari, joista kukin lähetti kymmeniä divisioonia Saksan itärintamalle. Stalingradin taistelun todellisia ratkaisijoita olivat Stalingradin eteläistä ja pohjoista sivustaa varmistaneet romanialaiset ja italialaiset divisoonat, jotka puna-armeija pyyhkäisi kevyesti sivuun ja sulki sen jälkeen Stalingradin rautaiseen mottiin.
Unkarilaiset sotilaat kohtelivat venäläistä siviiliväestöä julmemmin kuin saksalaiset. Saksan todellisia liittolaisia olivat myös Slovakia, Bulgaria ja Kroatia. Kroatialaiset ustasha-fasistit vainosivat ja tuhosivat serbejä. Serbit kostivat kolmanteen polveen ja vainosivat ja tuhosivat kroaatteja ja bosniakkeja Jugoslavian hajoamissotien aikana.
Romania lähetti satojatuhansia romanialaisia juutalaisia ja kymmeniätuhansia romaneja natsien vuonna 1943 rakentamille tuhoamisleireille. Unkari sisällytti Nurnbergin rotulait omaan lainsäädäntöönsä ja fasistinen Rautakaarti kaappasi vallan Unkarissa vuonna 1943. Tuhansia juutalaisia ammuttiin Budapestin rantakaduilla ja ruumiit työnnettiin Tonavaan. Sen jälkeen itse Adolf Eichmann saapui Unkariin organisoimaan Unkarin satojentuhansien juutalaisten kuljettamista tuhoamisleireille.
Saksan julkisen palvelun ZDF-kanavan ZDF History -ohjelmassa "Hitlerin liitolaiset" todetaan, että marsalkka Mannerheim suojeli Suomen armeijan riveissä taistelleita Suomen juutalaisia. http://www.youtube.com/watch?v=pDb-2ienjgA
Linkomiehen hallituksen ensimmäinen päätös vuoden 1943 alussa koski Suomen kansalaisuuden myöntämistä Suomessa olleille juutalaisille. SS-järjestön valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler joutui lähtemään Suomesta tyhjin käsin. Berliiniin palattuaan Himmler nimitti Suomea "täivaltioksi".
Vuosina 1945-46 sotasyyllisyyden pohdiskelulle ei ollut muuta kirjallista perustelua kuin välirauhansopimuksen 13. pykälä:
"Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi."
Paasikiven päiväkirjat on paras lähde sen pohtimiseen, miltä asia todellisuudessa näytti. Zhdanov, Savonenkov, Leino ja muut Stalinin asiamiehet rinnastivat Suomen nimenomaan Romaniaan ja Unkariin ja korostivat, että sotaansyyllisyys on "suurin sotarikos".
Poliittisesti oli varmaan järkevää, että perustuslainvastaiset oikeudenkäynnit järjestettiin Suomen omalla alueella. Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen jälkeenhän Suomi sitten oli jokseenkin ilmeisesti eri asemassa kuin Romania ja Unkari.
Mutta en kyllä ymmärrä, mitä helkkaria YK nykyään tämän asian pohdiskelemiseen kuuluu.
Tuosta on kyllä muotoilu lopulliseen rauhansopimukseen tarkentunut.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
No ihanko totta. Vilkaisepa muutamaa senttiä ylemmäksi.
Kyllä klo 04:05 ja 13:12 siteeraamissasi sopimusteksteissä on selvä ero.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kyllä. Pariisin rauhansopimuksen tekstistä ei enää hulluinkaan kommunisti olisi voinut päätellä, että tarkoitus on tuomita taannehtivalla lailla poliitikkoja. Mutta tuomiothan oli jo annettu.
Niin, Suomi olisi tuon pykälän voinut allekirjoittaa ja todeta sitten jonkin ajan päästä, että Suomesta ei valitettavasti löydetty yhtään sotarikollisia.
J. Gagarin :"Suomi olisi tuon pykälän voinut allekirjoittaa ja todeta sitten jonkin ajan päästä, että Suomesta ei valitettavasti löydetty yhtään sotarikollisia."
Ja niin myös tapahtui:
Valvontakomissio antoi 10.9.1945 julkisuuteen seuraavan tiedonannon: ”Viime aikoina eduskunnassa tapahtuneen pääsotarikollisten [major war criminals/th] rankaisemista koskevan lakiesityksen käsittelyn yhteydessä on ilmennyt pyrkimyksiä välirauhansopimuksen 13. artiklan väärin tulkitsemiseen.
Syyskuun 6. päivänä julkaisivat suomalaiset lehdet korkeimman oikeuden lausunnon sekä edelleen perustuslakivaliokunnan lausunnon, jossa väitetään, että välirauhansopimuksen 13. artikla muka tarkoittaa ainoastaan henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet rikkomuksiin sodan lakeja ja tapoja vastaan, eikä koske pääsotarikollisia [major war criminals/th], ja että siis lakiesitys, jonka Suomen hallitus on antanut eduskunnan käsiteltäväksi, ei voisi nojautua välirauhansopimukseen.
Liittoutuneiden valvontakomissio pitää näitä lausumia sekä muodollisesti että asiallisesti väärinä. Muodollisesti nämä lausunnot ovat vailla oikeudellisia perusteita, sillä välirauhansopimuksen 13. artiklan tai muun artiklan tulkinta ei kuulu korkeimmalle oikeudelle eikä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.
Liittoutuneiden valvontakomissio pitää yllämainittuja lausumia myös asiallisesti väärinä, sillä ne tulkitsevat mielivaltaisesti ja väärin välirauhansopimuksen 13. artiklan, joka antaa Suomelle oikeuden ja kaikki mahdollisuudet pidättää ja saattaa oikeuden eteen kaikki ne henkilöt, joita syytetään sotarikoksista, riippumatta siitä ovatko pieniä, toisarvoisia (lesser war criminals/th] tai pääsotarikollisia [major war criminals/th].” (Toivo Heikkilä: Paasikivi peräsimessä, Keuruu 1965)
Tuomioiden purkamisvaatimus nykyään on jossain määrin hassutusta. Mutta puhe siitä, että alkuperäisistä Yhdistyneistä Kansakunnista jokin muu kuin Neuvostoliitto olisi ollut aikanaan asiassa aktiivinen, on aika hassua myös. Lieneekö sekään ollut yhtä aktiivinen kuin eräät suomalaispoliitikot.
Ketään neuvostoliittolaista ei muuten tuomittu talvisotaan syyllisenä, Kansainliitto vain erotti maan jäsenyydestään.
Näistä linkeistä saa valaistusta rauhansopimuksen toisten osapuolten näkemyksistä ja niiden muodostuksesta.
http://images.library.wisc.edu/FRUS/EFacs/1946v04/reference/frus.frus194...
http://digicoll.library.wisc.edu/cgi-bin/FRUS/FRUS-idx?id=FRUS.FRUS1946v03
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Tämä on sinänsä symbolinen ele, koska kaikki asianomistajat ovat jo kuolleet eikä vaateissa ole mukana esimerkiksi perillisten korvausvaateita. Kuitenkin kysymys on asiallista avata, eikä haittaisi että siitä tulisi keskustelua "myös Haagissa". Suomi on myös aikaisemmin 1990-luvun alussa yksipuolisesti sanoutunut irti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista artikloista, eikä tästä ole lännen puolelta kuultu mitään soraääniä.
Mitä YK:hon tulee, on se nykyään melkoisen hampaaton puuttumaan mihinkään, johtuen turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeuksista. Tämä on nähty viimeksi Venäjän ja Kiinan Syyria-päätöksessä, Helsingin Sanomien samassa artikkelissa näyttävästi esitellen ruumiskasoja ja sitä aikaisemmin Yhdysvaltain Israel-päätöksissä.
On myös huomattava, että Baltian maat eivät olisi saaneet itsenäisyyttään palautettua vuosien 1987-1991 välisenä aikana, mikäli niiden johtajat olisivat alkaneet näperrellä YK-asioiden kanssa. Näinä vuosinahan Neuvostoliitto oli Venäjän SFNT:n ja Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavaltojen erillisjäsenyyksien ohella YK:n jäsen, mutta Viro, Latvia ja Liettua eivät olleet.
Noiden sotilaallisten artikloiden suhteen muistaakseni jonkinasteista konsultointia oli sopijapuolien kanssa (yksipuolisiin toimiin sopimusasioissa suhtaudutaan myös kansainvälisessä oikeudessa pidättyvästi).
http://en.wikipedia.org/wiki/Clausula_rebus_sic_stantibus
Terveisin Kalevi Kämäräinen
"Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi."
Todellisuudessa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syyttenä oli "rauhan estäminen", joka perustui "rauhan estämisen rikollisuuteen".
Neuvostoliitto vapautti itse ja omaehtoisesti marsalkka Mannerheimin kaikesta vastuusta jo ennakolta jo syyskuussa 1944, koska marsalkka Mannerheim ohjasi Suomen välirauhaan. Suomalaiset upseerit, jotka neuvottelivat Wehrmachtin kanssa talvella 1940-1941 ja keväällä 1941, vapautettiin kaikesta vastuusta, koska presidentti Mannerheim saneli lakiesitykseen neljä muutosta:
1) Syyte rajattiin koskemaan vain ministereitä.
2) Rangaistusskaalaan tuli kuritushuoneen lisäksi myös vankeus.
3) Lakiin kirjattiin presidentin oikeus armahtaa tuomitut.
4) Ammattijuristeja lisättiin kokooonpanoon, jotta se ei näyttäisi liikaa kansantuomioistuimelta.
Suomen kansan sijaiskärsijöitä olivat presidentti Ryti, pääministeri Rangell, päääministeri Linkomies, ulkoministeri Witting, ulkoministeri Tanner, ministeri Kukkonen ja ministeri Reinikka sekä Suomen Berliinin-lähettiläs Kivimäki.
Syytteet:
Ryti: Suostumus sotilaallisiin keskusteluihin Saksan kanssa toukokuun 1941 lopulla; sodan alkamista koskeva tiedonanto eduskunnalle; Englannin sodanjulistus; Yhdysvaltain rauhanaloitteiden torjuminen lokakuussa 1941 ja maaliskuussa 1943; kevään 1944 rauhanaloitteen torjuminen ja Ribbentrop-sopimus.
Rangell: Suostumus sotilaallisiin keskusteluihin Saksan kanssa toukokuun 1941 lopulla; sodan alkamista koskeva tiedonanto eduskunnalle; Englannin sodanjulistus; Yhdysvaltain rauhanaloitteen torjuminen lokakuussa 1943.
Linkomies ja Ramsay: Yhdysvaltain rauhanaloitteen torjuminen lokakuussa 1943; kevään 1944 rauhanehtojen hylkääminen ja Ribbentrop-sopimus.
Tanner: Reaktio Englannin uhkavaatimukseeen; Yhdysvaltain rauhanaloitteen torjuminen lokakuussa 1941 ja maaliskuussa 1943 sekä kevään 1944 rauhanehtojen hylkääminen.
Kukkonen: Sodan alkamista koskeva tiedonanto eduskunnalle; Englannin sodanjulistus ja Yhdysvaltain rauhanaloitteen torjuminen lokakuussa 1941.
Reinikka: Yhdysvaltain rauhanaloitteen torjuminen maalikuussa 1943; kevään 1944 rauhanehtojen hylkääminen ja Ribbentrop-sopimus.
Kivimäki: yksipuoliset raportit, joihin ei sisältynyt Kivimäen omaa arviota niiden luotettavuudesta.
Jukka Tarkka: Hirmuinen aika. Sotasyyllisyys ja historian taito, 2009, sivut 278-289. "Sotasyyllisyysongelmaa purkaessaan presidentti Paasikivi noudatti samaa kaavaa kuin aseveliliiton lakkauttamispäätöksessä. Hän huolehti, että sydäntä syvältä kouraisevan ratkaisun yhteydessä asiakirjoihin jäi selvä dokumentti osoittamaan päätöksen syntyneen valvontakomission painostuksesta. Samaa kaavaa noudattivat myös ongelman lopullisen ratkaisijan rooliin joutuneet tuomarit. He vaativat oikeuden pöytäkirjaan todisteen siitä, että joutuivat toimimaan Paasikiven painostuksesta."
Rauhan estämisestä syytetyt presidentti Ryti, pääministeri Rangell, päääministeri Linkomies, ulkoministeri Witting, ulkoministeri Tanner, ministeri Kukkonen ja ministeri Reinikka sekä Suomen Berliinin-lähettiläs Kivimäki olivat Suomen kansan sijaiskärsijöitä.
Suomen kansan ja ihan erityisesti Mannerheimin. Mutta hyvähän se oli, että Mannerheim ja Paasikivi eivät istuneet vankilassa, kun uusia johtajia tarvittiin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 61 kommenttia